Erityisopetus
Tänään lähdin pikahälyytyksellä Loimaalle opettamaan 1-2 luokkalaisista koostuvaa pienryhmää. Ryhmässä oli seitsemän lasta, jotka kaikki hyvin erilaisia. Päivä oli todella mielenkiintoinen ja opetti taas enemmän kuin moni erityispedagogiikan (kasvatustieteistä itsestään puhumattakaan) kurssi. Hatun nosto heille, jotka tässä luokassa tekevät normaalisti töitä! Rankka kokemus monessa mielessä.
Mietityttämään jäi lapsien toisiinsa kohdistama väkivalta. Opettajan keinot ovat hyvin vähissä, jos sanat eivät auta. Pienellä lapsella on suuri hätä, jos voi vain nyrkein puolustautua 
Ensi kertaa vähän pälkäsin alakoulussa omastakin puolesta. Ei ihme, että luokan lapsista osa pelkää tosissaan. En tiedä millä keinoin asiaa voisi lähestyä silloin kun mitkään sanat tai rangaistukset eivät auta. Mistä aloitteleva opettaja saa tälläiseen välineitä vai onko niitä ylipäätään kenellekään?!?
Paljon on pitkäksi aikaa tämän päiväisissä kokemuksissa sulateltavaa…
Työtä!
Viime viikolla sain tehtyä täyden työviikon. Pääsin taas Kyrössäkin opettamaan kolme päivää. Paikkakunnan nuoret alkavat olla tuttuja. En voi kotoa poistua näkemättä tuttua nuorisoa. Unohdimme sen ensimmäisen opettajan säännön, älä koskaan muuta lähelle koulua jossa työskentelet!
Tämän viikon projektina olisikin sitten (pitkästä aikaa!) tehdä jotain opintojen hyväksi. Aloitan huomenna mikrofilmeillä. Yhdistä nyt opiskelut, lääkärikäynnit, harrastukset ja ystävien tapaamiset tiistaisiin Tampereen reissuihin. Näillä bensanhinnoilla pitää olla tehokas 
